ANNI. Isä kyllä on jo suostumuksensa antanut.
VILLE (aukaisee eteisen oven). Tässä hän itse onkin.
(Tahvo tulee sisään ja kumartaa.)
Kymmenes kohtaus.
Edelliset ja TAHVO.
ROVASTI. Päivää, ukko Mansikka! Ihan parahiksi tulitte tyttärenne kohtalon ratkaisijaksi. No, mitäs te sanotte?
TAHVO. Tapahtukoon Herran tahto, arvoisa herra provasti, tässä asiassa niinkuin kaikessa muussakin.
ROVASTI. Aivan niin, aivan niin, vaari kulta! Mutta tahtoisitteko te nyt itse antaa tyttärenne aviovaimoksi tälle Villelle?
TAHVO. Kunnon mieshän se Ville on. Rahaahan se myös on osannut säästää niin, että tulevasta köyristä jo kuuluu omille tuvilleen voivan ruveta. Ja koska Anni ja hän toisiaan rakastavat, niin — eihän minulla mitään sitä vastaan ole.
KUSTAAVA (hykertäen käsiään). No, no, jos se niin on, niin ei sitte minullakaan, ei sitte minullakaan.