VILLE (pyöritellen lakkiaan). Vaan meilläpä tässä nyt olisi vielä tämän
Annin kanssa tehtävä rovastille niinkuin pieni tunnustus.
ROVASTI. No? Mikäs se vielä on?
VILLE (ottaa Annia kädestä). Sehän se on, että tämä Anni viime Helluntain aikaan otti minulta kihlat, ja me sen tautta nyt pyydettäisiin nöyrimmästi, että kunnioitettava herra rovasti panisi meidät kuulutuksiin.
(Asarias ja Kustaava keskustelevat vilkkaasti keskenään.)
ROVASTI. Jassoo! Vai sillä lailla se oli! No! Miksikäs ei?! — Vaan mitäs siihen morsiamen vanhemmat sanovat?
ASARIAS (itsekseen). Nyt se Ville peeveli sen viepi!
KUSTAAVA. Milläs se Ville vaimonsa elättäisi. En minä tytärtäni…
HETA. Enkä minä talossani suvaitse akallista renkiä.
ASARIAS. Enkä minä — oikeastaan omaa vaimoani toisen vaimona omassa talossani.
ROVASTI. So, so, so! Teillä ei ole oikeastaan mitään sen asian kanssa tekemistä.