ASARIAS. Sanassahan sanotaan, että "olkaa hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maa!" Vaan siitä ei tule mitään siitä käskystä, jos ei naimisiin pääse.
ROVASTI. Ja-ha, ja-ha! Aivan oikein, aivan oikein. Sinähän näyt osaavan kristinoppisi paremmin, kuin luulinkaan. Ja taidatpa tahtoa tässä pistää itse rovastinkin pussiin, vai?
ASARIAS (nauraa kouraansa).
ROVASTI. Vaan sinäpä unhotat yhden pienen seikan, — sen, nimittäin, että ne sanat ovat sanotut sille, jolla jo vaimo on, ja sinä tässä vast'ikään jäit ilman.
ASARIAS. No, kah! Sitähän minä tässä vast'ikäänkin meinasin, ett'ei niistä vaimoista puutetta olisi, jos vaan niinkuin rovastin puolesta passaisi…
ROVASTI. Kuka se sitte nyt sinusta niin varmaan huolii?
ASARIAS. Meidän piika, — Kaisa, se kyllä mielellään… (Sukkelasti) Ja se vasta on lukutaitoinenkin. Se se opettaisi sitte minullekin, jos mitä, kun vaan yhteen päästäisiin.
ROVASTI (makeasti nauraen). Sääli, sääli minun on sinua, poika parka! Tulehan nyt sitte joskus sen Kaisasi kanssa tänne pappilaan, niin katsotaan, mitä voidaan tehdä.
ASARIAS. No, suur' kiitos, paljon kiitosta, arvoisa herra rovasti!
(Kättelee rovastia.)