VILLE (avaten ulkoa peräoven). Rovasti on hyvä ja käy tänne tupakamariin.
ROVASTI (tulee palttoo päällä, pieni laukku kädessä). Jaaha, jaaha. Vai nyt sitä sitten on ristittävä taas?
(VILLE ja ANNI seuraavat. Ville auttaa palttoota
rovastin päältä Anni seisoskelee ujona ovensuussa.)
VILLE. Niinhän sitä on…
(Ripustaa palttoon oven lähellä olevaan naulaan.)
ROVASTI. Sehän on niinkuin olla pitääkin. Luonnon laki ja Jumalan suoma.
VILLE. Sitähän se lienee.
ROVASTI (istuutuen kiikkutuoliin; Annille.) No! Ja nuori emäntä voi hyvin?
ANNI. Kiitoksia kysymästä! Hyvinhän minä.
ROVASTI. No, se on hyvä se. Ei sitten hätää mitään.