VILLE. Nukkui kuin pölkky. En tahtonut mitenkään saada hereille.
ASARIAS (hoksaten äkkiä Hetan ja Kaisan). Mitä hiivattia te täällä teette?
KAISA. Kummeiksi tultiin Villen kutsusta.
VILLE. Niin juuri.
HETA (arasti). Niin, ristiäisiin tultiin — hevosella perässä.
ASARIAS (vihaisesti polkien jalkaansa). Ettekö pääse samaa tietä kotiin?!
HETA (kuin edellä). Mitä sinä, Asarias nyt? Selviähän toki unestasi!
VILLE. Ole toki vähemmällä!
ASARIAS (Hetalle). Menkää hiiteen, sanon minä.
HETA (peräytyen pelästyksissään). Kah! Menenhän minä, menen! Herra siunaa ja varjele! (Pujahtaa ulos peräovesta, josta samalla näkyy KUSTAAVA eteisessä odottelemassa.)