KUSTAAVA (itku kurkussa). Minäkö vaivaishoitolainen?
HETA (samoin). Mikäs muu sitten?
KUSTAAVA. Kyllä minä sinulle näytän, mikä minä olen.
(Yrittää käydä Hetan tukkaan käsiksi.)
KAISA (juosten väliin ja erottaen heitä). Taivaan isä! Mitä te nyt!
(HETA ja KUSTAAVA päästävät kovan itkunmöläkän.)
ROVASTI (paitahihasillaan ja pannen liperiä kaulaansa, aukaisee oven vasemmalta). Minä tulen, minä tulen heti. (Vetäytyy takaisin.)
(HETA ja KUSTAAVA vaikenevat äkkiä ja töytäävät perälle. Samalla aukeaa peräovi, ja heitä vastaan tulevat VILLE ja ASARIAS huoneeseen. KUSTAAVA pujahtaa tungoksessa ulos, mutta HETA tulee takaisin sisälle.)
VILLE (tuuppien Asariasta eteenpäin). Tässä minä sen nyt toin.
ASARIAS (unenpöpperössä, hieroen silmiään ja katsellen ympärilleen).
Mi… mi… mitä tämä on? Mi… mi… missä minä olen?