KAISA. Semmoiseksihan se on käynyt, hyvä herra rovasti, meidän välimme.
ROVASTI (valitellen). Vai niin! Vai niin!
ASARIAS. Ja siitä minun juuri piti saada valittaakin arvoisalle herra rovastille.
ROVASTI. No, sehän sitten sopiikin hyvin, että olette molemmat täällä samalla kertaa.
ASARIAS. Mutta minä pyytäisin saada puhutella arvoisaa herra rovastia yksin ilman tuota Kaisaa.
KAISA. Kyllä se olisi parempi, että rovasti antaisi minun ensin puhua yksin ilman tuota Asariasta.
ASARIAS (jälleen kiukkuisesti kähisten Kaisalle). Näetsen, kun taaskin siihen väliin tuppautuu!
ROVASTI (sormellaan heristäen). So, so! Eikös Asarias nyt malta hetkeäkään sisuaan pitää aisoissa?
ASARIAS. Kun se riivaajainen on siihen tuon Kaisan tähden mennyt!
KAISA. Sen oman hullun mielijohteen tähden se on siihen mennyt.