ROVASTI. Ja mikä se sitten on?
KAISA. Ei siitä oikein ilkiäisi haastaakaan.
ASARIAS. Eipä ilkiäisi. Totta sanoitkin.
ROVASTI. Enpä nyt ymmärrä teitä, lapsukaiseni. Minähän teidät siunasin onnelliseen avioliittoon. Rakkaudesta toisenne otitte ja lupasitte rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisessä. Mutta nyt jo, parin kolmen vuoden perästä, tämmöistä epäsopua välillänne näen.
ASARIAS. Semmoistahan siitä tulee, kun ei saa sitä, mitä alunpitäen tahtoo.
KAISA. Se yhä tätä tämän talon Annia meinaa.
ASARIAS. Niin meinaankin. Jonka sijaan rovasti minulle tämän kyntömiehen aviovaimoksi toimitti.
ROVASTI. Minäkö toimitin?
ASARIAS. Niinpäinhän se sen lukutaidon puutteen tähden lopulta kääntyi.
ROVASTI. Jo minä nyt jotakin kuulen. Mitäs Asarias sillä "kyntömiehellä" tarkoittaa?