KAISA. Vai niin pitkälle häntä jo ajatteletkin?
ASARIAS. Niin.
KAISA. No, kyllä saat sitten olla rauhassa, että Jumala siitä kyllä huolen pitää, ettei tämäkään talo väettömäksi jää, ellei maailman loppu tule.
HETA. Mitä tuossa nyt joutavia jankutatte!
ASARIAS (yhtäkkiä Kaisalle, kiivastuen). Mutta minä tahdon saada lapsia, — minäkin tahdon olla isä ja iloita. Oikein hävettää muuten jo ihmistenkin silmissä.
KAISA. En rupea tuosta itkemään — enkä nauramaankaan, vaikka jo kovin naurattaakin.
ASARIAS. Laputa pellolle sitten, mokomakin.
KAISA. On tuossa viisi hirttä poikki sinuakin varten.
ASARIAS. Taidatpa sitten saada kokonaankin talosta lähteä. Vai etkö sitäkään?
KAISA. En.