ASARIAS. Eipä tuota sillä värkillä aikaan saadakaan.
KAISA (kiivaasti). Minä jo suutun, ellet sano.
ASARIAS. No, So! Kätkyt se olisi nikkaroitava tähän taloon, kätkyt, — vihdoinkin.
KAISA. Ja siihen pantava Asarias huutamaan, kun hänestä tulee lapsi uudelleen.
HETA. Mitä se tuo tuommoinen nyt on?!
KAISA. Siltähän tuo näyttää, että hän kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä ymmärrykseltäänkin.
ASARIAS. Jos on Kaikkivaltias jättänytkin minut osattomaksi monessa suhteessa, niin on hän sen sijaan sinusta liikoja tehnyt: akasta miehen, sillä naisen tehtäviin sinä et näy pystyvän.
KAISA. Niinpä kai sitten Kaikkivaltias on oikeammaksi nähnyt tehdä tässä talossa, jotta se paremmin pystyssä pysyisi kuin akkamaisen miehen varassa.
HETA. Olkaa jo!
ASARIAS. On mulla toki vielä sen verran ymmärrystä, että näen, ettei talo iankaiken pystyssä pysy, ellei lapsia synny ja uutta väkeä lisää kasva.