HETA. Voi sitä väliin talonisännällä olla muitakin huolia sydämellään — talon tulevaisuuden takia.
ASARIAS. Niin voi.
KAISA (istuu lavitsalle). No, nyt minä jo kuuntelen. Antaa tulla sitten?
ASARIAS. Työtä se on sekin, jota minä meinaan.
KAISA. Ei jääne tekemättä, jos vaan siihen pystyn.
HETA. Sepä se on.
ASARIAS. Vähän vaan nikkarin työtä — aluksi.
KAISA. Sekö se tupakammarin ikkunaraami näin kesäaikaan jo mielessä kummittelee?
ASARIAS (ivaten). Vai se? On se monenkin talven yli eteenpäin ajateltu, se laitos, jota minä meinaan.
KAISA. No, nyt minun järkeni seisoo.