HETA. Tuossa tuo vilahti Kaisakin ikkunan taitse. Kun tulee, niin voihan puheeksi ottaa.
ASARIAS. Antaa olla! Ei se siitä parane.
HETA. No, ellei parane, niin ei kai pahenekaan.
KAISA (tulee ja juo vesisaavin kipasta pitkän kulauksen). No, nyt se on, sarka, sitä myöten kynnetty.
ASARIAS. Tupakalle taisit sitten tupaan vaan pistäytyäkin? (Tarjoo
Kaisalle tupakkamassiaan.)
KAISA (lennättäen massin syrjään). On siinä ollut laiskan työtä yhdellekin. Metsästä olisi polttopuita ajettava, ja siinä on tehtävää sinullekin.
HETA. Kaisapas nyt komentaa!
KAISA. Kun ei muut paremmat pauhaa. Olen odottanut jotakin viisasta sanaa isännältäkin, vaan eipä tuota kuulu.
ASARIAS. On se jo kauan ollut hampaankolossa, vaan ei ole lähtenyt irti.
KAISA. Koettaa nyt sitten, ehkä lähtee vihdoinkin! Menee muuten talo hunningolle, ellei työt tule kaikki tehdyiksi niinkuin pitäisi.