ROVASTI. Tule, tule! Nyt on sinun vuorosi.
ASARIAS (tulee sisään; Kaisaan vilkaisten). Mitähän kaikkea tuo suupaltti jo ehti rovastille haastaa?
KAISA. Onhan se suunvuoro nyt sinullakin, että saat puolustaa itseäsi.
ROVASTI. Niin, nyt saa Asarias puolestaan puhua suunsa puhtaaksi.
ASARIAS (kumartaen). Kiitoksia! Nyt sen kerrankin puhtaaksi puhun. Mutta eikös sen tuonkin (Kaisaan katsahtaen) nyt pidä tuonne sivuhuoneeseen mennä?
ROVASTI. No, Kaisa on nyt niin hyvä ja poistuu vähäksi aikaa.
ASARIAS (vihjaten). Näetsen, kuinka kohteliaasti mokomaa pyydettiinkin.
KAISA. Ei mulla mitään pelättävää ole. Menenhän minä. (Menee sivuhuoneeseen.)
ASARIAS. Ja pysy siivolla siellä eläkä kuuntele! (Vetää oven kiinni.)
ROVASTI. No? Mitäs Asariaksella sitten on sanottavaa? Tiedän nyt jo, mikä on syy epäsopuunne ja että sen takia…