ROVASTI. Mutta sitä ennen meidän nyt on otettava selvä tämän miesparan rikostoverista. Ehkä Asarias nyt mainitsee hänet itsekin?
ASARIAS (puoleksi kääntyen, päättäväisesti). Enkä mainitse.
ROVASTI. Minulle on jo vaimosi antanut pienen viittauksen, niin että olen asian jäljillä.
ASARIAS. Vai rupee se syyttömiä syyttämään!
KAISA. En syytä ketään. Ja tiedän kyllä, mitä puhun.
ASARIAS. No puhu sitten niin, että minäkin kuulen!
ROVASTI. Asarias ei saa kiukustua.
ASARIAS. Minä rakastan totuutta.
ROVASTI. Totuus tässä onkin ilmi saatava. Näin ja kuulin tässä, äsken Asariaksen äidin ja Annin äitipuolen keskenään puhuvan. Ehkäpä ne ensin voivat jotakin tähän juttuun sanoa.
KAISA. Nehän ne voivat.