ROVASTI. Sitä en ollenkaan ihmettele, Kaisa hyvä.
KAISA. Jopa sitä oikein pyydänkin, arvoisa herra rovasti.
ASARIAS. Näetsen, mitenkäpäin se nyt sen asian vääntääkin, senkin käärme!
ROVASTI (Asariakselle). Asarias on vaiti nyt! (Kaisalle.) Eikä Kaisan tule olemaan ollenkaan vaikea saada eroa miehestään sen nojalla, mitä nyt olen kuullut ja nähnyt.
KAISA. Se nyt on oikein hyvä, arvoisa herra rovasti.
ASARIAS. Kas, kas, miten se siitä tuossa vielä iloitseekin.
ROVASTI. Jopa miehesi saa ansaitun rangaistuksensakin, kun asia vihdoin ratkaistaan asianomaisessa paikassa.
KAISA. Minä pyytäisin kuitenkin, hyvä herra rovasti, ettei sille raukalle raippoja tuomittaisi.
ROVASTI. No! Saa nyt nähdä! Ehkäpä se vielä ilmankin pääsee.
ASARIAS (syrjään). On sillä Kaisalla toki hyvä sydän, kun näin minua säälii ja puolestani rukoilee. (Kääntyy poispäin ja pyyhkii silmiään.)