ROVASTI. So, So, So!
KUSTAAVA. Syrjäinen olen ja syrjässä pysyn, sen sanon vieläkin.
(Vetäytyy peremmälle.)
HETA. Kehoittamaan rupesi ja siihen sai minutkin, se on tosinen tosi, arvoisa herra rovasti. Mutta nyt siitä kiellän, siitä erosta.
ASARIAS. Ei ole teillä mitään kieltämistä eikä siihen juttuun sekaantumista.
HETA. Vai ei?
KAISA. Niin. Kun sen rovasti jo on minun edukseni ratkaissutkin.
HETA (hätkähtää). Onko se totta, arvoisa herra rovasti?
KUSTAAVA (hypähtää myös esille). Onko se todenperään totta?
ROVASTI. Kuinka niin? Kuinka niin?
HETA. Kun se tuo Kaisa sanoo vievänsä puolet talosta naimaosuutenaan.