ROVASTI. Kyllä niin voi käydä, että se ainakin kolmannen osan saa.
ASARIAS. Häh? Kaisako? — Minun talostani?
ROVASTI. Naimaosuutensahan Kaisalla lain mukaan on.
ASARIAS. Tuollako rääpäleellä, joka tuli paitasillaan taloomme ja pääsi siellä emännäksi minun armostani?
ROVASTI. Asarias puhuu siivompaa kieltä, sanon minä.
KAISA. Sinunpahan armostasi sieltä nyt sitten poiskin pääsen vähän paremmassa puvussa.
KUSTAAVA. Niinpäs se kävi!
HETA. Mutta niin ei saa käydä, arvoisa herra rovasti,. Eihän, eihän?
ASARIAS (kopeillen). Eikä käykään. Ei tule siitä mitään. Semmoista lakia ei voi olla.
ROVASTI. Asariashan näkyy sitten lain tuntevan paremmin kuin minä.