KAISA. Ei, — mikä tähän passaisi.
ASARIAS. Vai ei?
KAISA. Ei — uhallakaan. Semmoista rikosta en ole tehnyt enkä tule tekemään, että minut niin vaan pellolle ajettaisiin.
ASARIAS. No, jo minä sitten todenperään oonkin Asarias Pöllänen.
Hyvästi! (Sieppaa lakkinsa ja aikoo mennä ulos.)
HETA (pidättäen häntä). Minnekä sinä nyt noin?
ASARIAS. Hirteen.
HETA. Elä nyt, Herran tähden, poikaseni, tuommoisia haasta!
KAISA. Joutavia peloittelee. Kuka sitä nyt akan tähden hirteen menisi?
ASARIAS (kääntyen ovessa). Häh?
KAISA. Porsaita ruopottelemaan menee, sen jo tiedän eeltäpäinkin.