ASARIAS. Enpäs mene. Ruskon valjastan ja rovastin luo ajan, jos tietää tahdot. Hän se meidän liittomme rakensi ja siunasi, hän se sen nyt purkakoonkin.
KAISA (kujeillen). Elä nyt vaan kovin kauan siellä viivy, Asarias kulta!
ASARIAS. Pelsepuup! Tpfyi!
(Paiskaa oven kiinni ja menee.)
HETA. Voi, voi sentään! Semmoiseksiko teidän elämänne on käynytkin?
KAISA. Semmoiseksi.
HETA. Ensimmäisen kerran minä sen vasta omin korvin kuulin.
KAISA. Vaan minulle hän siitä on jo monastikin kahden kesken ä'itellyt.
HETA. Poika parka! Ei sille koskaan käy mielensä mukaan.
KAISA. Hänen hullutuksiaanko tekin sitten valittelette?