ROVASTI (Asariakselle ja Kaisalle). No! Tämä oli nyt sitten Jumalan opetus vain. Kuka sen tietää vielä, ehkäpä Hän kohta teitäkin perillisellä siunaa.
ASARIAS. Eipä tiedä, kun minä tuolla aitassa nukkuessani näin jo untakin, että Kaisa sylissään pientä poikaa keikutteli ja me sitä sitten kuin palloa toisillemme heittelimme. He-he-he-he!
(Kaikki nauravat.)
ROVASTI. Toivotaan sitten, että se uni piankin toteutuu.
VILLE (Asariakselle ja Kaisalle, jotka pitelevät vielä toisiaan kädestä). No, Kaisa? Mitäs sanot?
KAISA. Että olet sama Ville veitikka kuin ennenkin.
VILLE. Kun toimitin sinulle tämän Asariaksen omaksesi jälleen.
ASARIAS. Ja se kävikin väleen!