KAISA (tarjoten Asariakselle). Juo seuraksi sinäkin! Me kyllä äidin kanssa sitten…
ASARIAS (ottaa, Kaisalle). Äiti siellä somisteleiksen. (Villelle.) Se on meidän kyntömies tämä Kaisa, niinkuin tiedät, sen tautta se on tuon siivoinenkin, jalat ja hameen helmat savessa.
KAISA. Sekös nyt suutaan soittaa. Ei malttanut, että minäkin olisin päässyt vierasta varten vähän somistelemaan.
ASARIAS. No, nyt pääset. Mene sitten!
VILLE. Turha se minun tähden on. Olenhan minä nuoren emännän kyllä ennen nähnyt sekä kirkkorustingissa että paratiisinkin puvussa, kun ennen täällä yhdessä saunassa kylvettiin, ammoin sitten työhynttyissä, kun yhdessä isännälle peltotöitä tehtiin.
KAISA. Ensimmäistä kertaahan tämä nuori isäntä meillä nyt talossa on, niin… (Asariakselle.) Tuossa on pannu hiiloksella, tarjoa sitten lisää. (Menee.)
ASARIAS. Kyllä tässä toimeen tullaan.
VILLE. Näetsen, eikös Kaisasta tullutkin oikein esimerkillinen emäntä.
ASARIAS. Emäntä mikä emäntä!
VILLE. Ja vaimokin varmaan, ettei paremmasta mihinkään?