ASARIAS. Terveeks'! Luulin äidin ilman aikojaan minua tänne juoksuttavan, mutta Villehän se on sittenkin.
VILLE. Just se sama. Niinkö kovin oudoksuttaa?
ASARIAS. No, kah! Kun ei ole kertaakaan käynyt siitä saakka, kun naimisiin meni.
(Istuutuvat.)
VILLE. Onhan tänne matkaa, — aivan yhtä paljon kuin täältä meillekin.
ASARIAS. Niinhän sitä kyllä on, mutta…
KAISA (tarjoo kahvia). Ville tekee niin hyvin — kahvia!
VILLE (ottaa). Kiitoksia! Kaisa se osaakin hyvän kahvin keittää, minä muistan sen.
KAISA. Niin ja mitä!
ASARIAS. Vaan eipä sitä ole täältäpäinkään… tultu.