KAISA (vasempaan ikkunaan vilkaisten). Tuossahan tuokin jo tulee. On, näänmä, käynyt pukeutumassa sekin.
VILLE. Toden perään! Ja ihan kirkkovaatteissaan.
HETA. Se on kaikki Villen kunniaksi.
ASARIAS (tulee).
VILLE. Todenperään! Ihan sulhasmiehen näköinen taaskin!
ASARIAS (räjähtää nauramaan). Hä-hä-hä-hä! Minuako se tarkoitti tuo?
VILLE. Ketäs muuta? Kyllä oletkin komea poika.
KAISA. Senkin papiaani!
ASARIAS. Ole vait', marakatti! Vielä sen näet, mikä papiaani minä olen.
HETA (taputtaa Asariasta olkapäälle). Älä huoli, poikaseni! Etkö sinä ymmärrä, että Kaisa vaan hyväilysanana sinua siksi sanoi.