KAISA. Ja vielä minä sinua hyväilen paremminkin.
(Menee, antaen mennessään Asariakselle hyvän sysäyksen.)
HETA. Tehkää niin hyvin sitten ja tulkaa ruualle tupakamariin.
(Menee myöskin.)
VILLE. Kiitoksia vaan! (Aikoo seurata.)
ASARIAS. Tullaan — paikalla. (Kääntyen Villen puoleen.) Kuulehan, Ville.
VILLE. Häh?
ASARIAS. Luuletko sinä todenperään, että se onnistuu?
VILLE. Ka, mikäs siin' on? Onnistua pitää. Ethän vaan ole puhunut äidillesi asiasta mitään?
ASARIAS. En ole hiiskunut kenellekään sanaakaan. Etkä sinäkään
Kaisalle?