ANNI. Istutaan me sitten ensin pikkuseksi aikaa tähän kiikkulaudalle!
Eikö niin?
KAISA. Istutaan! (Istuutuvat.) Sinun kanssasi, Anni, minun pitikin heti saada vähän puhua kahden kesken.
ANNI (hämmästyen). Mistä niin nyt?
KAISA. Kuulehan ensin! Vein hevosen niin etäälle piiloon ja kärryt vedin katoksen alle, ettei Asarias tietäisi meidän olevan täällä.
ANNI. Mitä kummia? Mutta ristiäisiinhän teidät kaikki tänne kutsuttiin.
KAISA. Niinpä niin. Mutta kuulehan sitten vielä! Se on Asarias tullut ihan pähkähulluksi.
ANNI (kovin kummissaan). Mitä sinä sanot?
KAISA. Hassuttelee semmoisia asioita, ettei ole kuuna päivänä kuultu.
ANNI. Ja millä lailla, hyvä ihme?!
KAISA. Siitä, näet, minulle on jo kauan kiukutellut, ettei meillä lapsia ole, ja nyt eroa riitelee. Rovastiin asti taas aikoo mennä.