ANNI (lyöden kätensä yhteen ja iloisesti nauraen). Kaikkea minä kuulen. No, jos ei muuta, niin antaa sen mennä. Kyllä maar hän rovastilta taaskin opetuksen saa.
KAISA. Kuulehan vielä! Villelle siitä puhui eilen, ja arvaas, mihin se
Ville kehoitti Asariasta ryhtymään?
ANNI. Varmaan sillä taas oli joku koirankuri mielessä?
KAISA. Vaihtokauppaan kehoitti kanssaan, niin että Asarias saisi sinut ja minä Villen.
ANNI. No, arvasinhan, arvasinhan minä. Hah-hah-hah-hah. (Nauraa katketakseen.) On se koko vekkuli.
KAISA (nauraa myöskin). Eikös olekin oikein kekseliäs se Ville? Ja Asarias hölmö otti asian ihan tosissaan: nielaisi kuin ahven koukun mahaansa.
ANNI. Ja nyt hän, tietysti, on kohta niissä tuumissa täällä?
KAISA. Arvaathan sen. Vanha suola yhä janottaa, niinkuin sanotaan.
ANNI. Mitä joutavia!
KAISA. Näkeehän sen. Ja kun nyt näin sinut hänelle suoraan tyrkytetään, niin miks'ei mies parka olisi valmis ottamaan, kun minustakin on kyllikseen saanut.