ANNI. Ole vait'! Kuulehan nyt, Kaisa! Me, tietysti, suostumme tuohon vaihtokauppaan, eikö niin?
KAISA. Sitähän minäkin. Suostumme, suostumme.
ANNI. Ja annamme Asariaksen todenperään mennä rovastiin asti, ammoin kuin rovasti iltapuoleen tulee tänne ristimään, niin se sopii mainiosti.
KAISA. Ihan niin. Ja sinun on nyt vain avosylin otettava Asarias vastaan ja annettava lupaus, kun hän tulee sinua omakseen vaatimaan. Se oli sillä lailla sovittu jo Villen kanssa.
ANNI. Kyllä, kyllä! Minä suostun kaikkeen. Ole ihan huoleti. Kyllä me
Villen kanssa asian selvitämme.
KAISA. Ja sillä aikaa minä olen sisällä piilossa, minä ja anoppi. Eikö niin?
ANNI. Niin, niin. — No, tuleepas tästä hauskaa! (Nauraa sydämensä pohjasta.)
KAISA. No, jo sen arvaa, mikä lysti siitä tulee. (Nauraa myöskin.)
ANNI. Tämmöisiä ristiäisiä en ollut unissanikaan aavistanut. (Nauraa yhä.) Mutta nyt on se kahvi juotava.
KAISA. No, nythän sen voi…