ANNI (vilkaisten perälle). Herra siunatkoon! Tuollahan ne jo tulevat,
Asarias ja Ville.
KAISA. Taivaan isä! Joko ne tulevat?
ANNI. Pellon pientaretta jo tänne astuvat. Joudu sisään — kamariin, pian, pian!
KAISA. Mitenkä ihmeesti tämä nyt käynee! (Juoksee aika vauhtia sisään.)
ANNI (alkaa keräillä lastenvaatteita ja hyräilee itsekseen jotakin laulua. Kun ASARIAS ja VILLE ilmestyvät perälle, vetää hän huivin silmilleen niin, että hänen kasvojaan näkyy vain puoleksi. Hän ei ole huomaavinaan tulevia, vaan menee puuhiinsa aitan puolelle pihaa.)
VILLE (tullen, nyyttejä kantaen, edellä). Tässä sitä nyt ollaan.
ASARIAS (tullen jäljessä ja pysähtyen perälle). Hoh-hoh! Kylläpäs tänne olikin nousua. (Katselee rakennuksia ja ympärilleen.)
VILLE. Onnen tie käy aina ylöspäin.
ASARIAS. Hä-hä! — Tämä se on sitten se Vehmasmäki?
VILLE. Tämä, tämä!