ASARIAS (pysähtyy tuijottamaan Anniin, joka yhä on selin häneen, ja kysyy Villeltä). Kuka se on tuo?
VILLE. Tuoko? Se on meidän lasten piika, Liisa. (Annille.) Liisa, hoi!
Sano edes päivää vieraalle!
ANNI (niiaa syrjittiin). Päivää!
VILLE. Se on puolikuuro ja muutenkin vähän hassahtava, tuo tyttö.
ASARIAS. Vai on teillä lastenkin piika?
VILLE. Mitenkäs sitä muuten toimeen tultaisiin? Tuokin laiha kuippana saa tehdä työtä yöt päivät.
ASARIAS. Laiha on todellakin ja romuluinen, tyttö-raukka.
VILLE. Toista se on sinun Kaisasi, eikö ole?
ASARIAS. Onhan siinä molempaa: luuta ja lihaa. Mutta mitä häntä muistelee.
VILLE. Vertauksen vuoksihan minä muuten vain sanoin.