VILLE (osoittaen ikkunaa). Tuossa kamarissa. Näetsen, siinähän on ikkunavarjostinkin alaruutujen edessä. Toissa päivänä sattui vielä yksi lasikin särkymään, niin että on vain pyyhkeellä tukittu, kun ei ollut lasiakaan kotona.
ASARIAS (hartaasti katsoen ikkunaan). Vai siinä ne ovat, vai siinä! Ja Annikin? (Samassa vedetään verhon takaa pyyhe pois ikkunasta ja sisältä kuuluu):
ANNIN ÄÄNI. Hyvää päivää, Asarias!
ASARIAS. Kah, siellähän se on Anni. Päivää! Päivää, Anni! (Lähenee ikkunaa.)
ANNI (pistää kätensä ja kyynäspäätä myöten paljastetun käsivartensa ulos särkyneestä lasista, muuten ollenkaan näyttämättä itseään). Terve tuloa, Asarias!
ASARIAS (nousee polvilleen kiikkulaudalle ja tarttuu Annin käteen). Kiitoksia vain paljon! Ja terveisiä paljon. Voi, voi! Näinkö sitä vain pitääkin tervehtiä?
ANNI. Näin nyt. Ei sovi vielä, Asarias hyvä.
ASARIAS (silitellen molemmin käsin Annin käsivartta). Enkö minä saa,
Anni kulta, edes silmiäsikään nähdä?
VILLE. Maltahan nyt vähän vielä odottaa!
ANNI (koettaa vetää kättään takaisin). Asarias päästää nyt! Kyllä minä tulen sitten milloin sopii.