ASARIAS (painaen poskeaan Annin käsivartta vastaan). Voi, voi! Näinkö vähän? Näinkö vähän? (Hellittää vihdoin Annin käden.)
VILLE. Eihän makeata mahan täydeltä. Kerkiäthän sinä vielä.
(Sisältäpäin tukitaan särkynyt lasi jälleen pyyhkeellä.)
ASARIAS (hyppää ylös kiikkulaudalle). Elkää vielä! Näyttäkää edes se säilikkö, se piironki!
ANNIN ÄÄNI (sisältä varjostimen takaa). Ei nyt! Ei nyt!
VILLE (tarttuen takaa Asariaksen takinliepeeseen). Hulluko sinä olet, kun tuolla lailla kurkistelet! (Vetää Asariaksen alas maahan.) Herätät vielä lapsetkin.
ASARIAS. Enhän minä muuta kuin sen säilikön tahdoin nähdä.
VILLE. Saat, saat, kaikki saat, jahka maltat odottaa.
KUSTAAVA (tulee portaikolle). Johan minä kuulin, että Asariaskin on tullut. (Laskeutuu alas pihaan.) No tervetuloa! (Kättelyä.)
ASARIAS. Päivää! Ja terveisiä paljon niiltä muilta.