KUSTAAVA. Niiltäkö muilta? Niin, niin. Kiitoksia, kiitoksia!
VILLE. Sainhan minä tämän väkisin tulemaan. Ei tahtonut millään lailla ensin.
KUSTAAVA. Vai ei tahtonut?
ASARIAS. Tahdoinhan minä. Mitä sinä, Ville, höpiset? Heti paikallahan minä läksin.
KUSTAAVA. No, tietystikin. Asarias on hyvä ja istuu. Minä tuon kahvin tänne. (Menee portaikolle.)
VILLE. Tuokaa tänne! Eihän sitä siellä.
KUSTAAVA. Eihän sitä sisällä kuumassa tuvassa ja lasten hajussa. (Menee sisään.)
VILLE. Ja kahvin juotuasi kai käyt vähän makuulle, vai?
ASARIAS (joka on istuutunut kiikkulaudalle, oikoo käsivarsiaan). Eihän tuo pahaa tekisi, kun näin raukaisee.
VILLE. Ei, kun ei oikein yötäkään nukuttu. Tuossa on vaateaitta ja siinä vuode.