VILLE. Tavallisesti minä.
ASARIAS. Sinä?
VILLE. Minä, minä, tietysti. Mutta sentauttahan se nyt tahtoi ensin nähdä, pystytkö sinäkin tähän.
ASARIAS (uljaasti). Pystynkö? (Nostaa vasun olkapäälleen.) Kai minä pystyn siihen, mihin toinenkin mies.
VILLE. No, ala laputtaa rantaan sitten.
ASARIAS. Milloinkas näiden käskettiin olla valmiit?
VILLE. Niin pian kuin vain ehdit. (ASARIAS aivastaa, jolloin vasu putoaa maahan hänen olkapäältään ja rievut maahan.) Noh? Mikäs sinulle nyt tuli?
ASARIAS (aivastaa toisen kerran). Kylläpäs niissä hynttyissä onkin lemu!
VILLE. Ihan kuin parhaissa apilaheinissä! (Kerää Asariaksen kanssa rievut uudelleen vasuun, jonka nostaa Asariaksen olkapäälle.) Noin!
ASARIAS. En minä tämäntapaista apilaheinän hajua ole vielä koskaan nenässäni tuntenut.