KAISA (tulee pihaan). No, enpäs olisi uskonut.
ANNI (tulee myös). Ihan minun jo on sääli Asariasta.
KAISA. Minun ei vähääkään.
VILLE. Ja niin oli sokea ja kuuro, ettei huomannut Kaisan hänelle koko ajan ikkunasta puhuvan.
ANNI. Eikä minuakaan näy tuntevan ollenkaan.
VILLE. Vielä häntä! Tuommoista laihaa ja romuluista! (Naurua.)
KAISA. Antaa hänen nyt sitten tehdä urakkansa loppuun.
ANNI. Eihän hän siitä iltaankaan valmistu.
VILLE. Ammoin siksi kun rovasti tulee. Minä käyn hänet hakemassa pois, jahka on vähän aikaa siellä molskutellut.
KAISA. Ei, Ville. Nyt ei auta muu kuin pysyä tosissaan loppuun asti, kun tämän olen kuullut ja nähnyt.