KUSTAAVA (samoin). Niin, niin. Onhan siihen syytä kaikenlaista.
KAISA. On kun on. Mutta mikä syy siinä lopulta toden sanoo, Asariaksenko vai minun, se saadaan vielä nähdä. Ja tänään vielä, jahka rovastin puheille päästään. Niin, vielä tänä päivänä.
(Menee topakasti, niin että piha tömisee, sisään.)
HETA (katsoen hänen jälkeensä). Keh-keh, sitä!
KUSTAAVA. Keh-keh, todenperään! On sillä sisua!
HETA. Tuon on sille Ville opettanut.
KUSTAAVA. Niinkö luulet?
HETA. Mistäs se sen olisi saanut?
KUSTAAVA. No, jos se siihen luottaa, niin kuka sen tietää kuinka sitten käykään.
HETA. Pitäisi asiaa tiedustella siltä Villeltä, niinkö se oikein meinaa. (VILLE tulee perältä kantaen puutaakkaa tupaan.) Ras, tuossahan se onkin.