KUSTAAVA. Sittenhän asia on selvä.
HETA. Tietenkin, Eikä rovastillakaan voi olla mitään sitä vastaan.
Selvähän se on asia.
KAISA. Selvä hyvinkin, kun minä samalla saan irti naimaosuutenikin.
KUSTAAVA. Kuulitko, Heta, mitä se sanoi?…
HETA. Oho-ho! Vai on sulla vielä semmoinenkin vaatimus?
KAISA. Onpa hyvinkin.
HETA. JO minä nyt jotakin kuulin!
KUSTAAVA. Jo minä todella jotakin kuulin!
KAISA. Kuulitte, minkä kuulitte. Ei suinkaan minua niin vain pellolle ajeta maata kiertämään?
HETA (salavihjauksella). Eihän tuo syyttä tapahdu — omienkaan sanojesi mukaan.