BAHMEOTOV. Tsarevitsh, toivuit jo? Kas tässä juoma sinulle virkistävä. Lääkäri sen käski sulle, herättyäs, antaa.
ALEKSEI (kohottaen päätään).
Kaikk' ovat poissa jo?
BAHMEOTOV.
Niin. Ota, — juo!
ALEKSEI (ottaa lasin käsiinsä ja aikoo juoda, vaan katseltuaan Bahmeotovin silmiin, antaa hänelle sen takaisin). En tahdo, en. On kuihtunut jo kuiviin eloni neste. Sit' ei mikään lääke virittää voi.
BAHMEOTOV.
Sun täytyy. Se on käsky.
AFROSINJA (ilmestyy ovelle ja jää jännityksellä kuuntelemaan).
BAHMEOTOV (kuiskaten). Sun täytyy, sillä minun käsissäni sa olet nyt. Ja minun käsistäni sun täytyy tämä juoma ottaa. Sinä minulta riistit elämäni kerran, sinulta vien nyt minä saman verran, juo!
ALEKSEI (kauhistuen).
Auttakaa!
BAHMEOTOV (pannen lasin pöydälle). Haa! Huudat, kurja?! Kuole nyt sitte noin!
(Ottaa Aleksein päänalasen, jolla tukehuttaa hänet kuoliaaksi).