(Hän vaipuu maahan ja nostetaan uudelleen vuoteeseensa.)
LÄÄKÄRI. Itse suvaitsette nyt, Teidän Majesteettinnekin, nähdä, kuink' on hän heikko. Mielenliikutus sai hänet tainnoksiin jo. (Puoliääneen.) Tarpeeton jo lienee hälle tämä lääkekin?
TSAARI. Niin, jättäkäämme hänet rauhaan! — Hän ennemmin luonnollisen kuolon kuolkoon!
(Menee.)
TOLSTOI seuraa.
MENSHIKOV (ottaa lääkäriltä lasin ja antaa sen Bahmeotoville). Sa huomaa tarkkaan tsaarin käsky: hän ennemmin luonnollisen kuolon kuolkoon!
BAHMEOTOV.
Käsitän, ruhtinas!
MENSHIKOV ja LÄÄKÄRI (menevät).
BAHMEOTOV. Ei kovin paljon kuluva ole siihen aikaa.
ALEKSEI (tointuu).
Kiitos!
Nyt olen tyytyväinen. Nyt oon valmis.
Saan hänet nähdä… vielä nähdä ja —