KIKIN. Eipä kummaa! Pyhimys siitäkin voi pian tulla, elämäkertoja ken pyhimysten liiaksi lukee. Niiden vaikutusta kai on se, ett' on mieles synkkä.
ALEKSEI.
Eikä.
Mä tätä juuri lu'in.
KIKIN (ottaa ja katselee kirjaa).
"Uskon kivi."
ALEKSEI.
Se vasta oiva kirja.
KIKIN. Näinköpä niin hauska on se, kuin Pyrotekniikka ja Ballistiikka, joita isä-tsaari sua lukemahan vaatii.
ALEKSEI. Suottailemaan sa olet valmis aina.
KIKIN. Tiedätkös, minusta näyttää, että kohmeloa sinussa on. Ja siihen, Jumalauta, ei haittais pikku naukku. Suloisesti niin sydäntäsi nyt se virkistäisi ja multa kielenkannan irroittaisi. Voisinpa sitte tässä kertoa, mitenkä hurjast' eilen elämöittiin. Yks' oli puute meillä vain, mut suuri: muass' ei ollut rakkahin tsarevitsh, kuin usein ennen noissa iloissamme.
ALEKSEI. Ah, Sasha, tänään ei sun onnistu murhettain haihduttaa. Vaan kiitos siltä hyvästä tahdostasi! — - Ystäväni kysyä tahdoin sulta yhtä seikkaa, mi tässä lukiessain mieleen johtui. Mit' ainetta sa luulet olleen mannan, jot' Israelin lasten erämaassa sanotaan syöneen?
KIKIN.
Valitettavasti
mua kutsuttu ei niihin pitoihin.
Olisin muuten maistiaisiks tuonut.
ALEKSEI. No, ehkä sen voi isä Jakov mulle selittää. Häntä äsken lähetin ma hakemaan.