KIKIN. Siit' älä huolehdi! Sun rakkauttas taivas suosii. Toisin ei olla voikaan nyt, kun rakkaus liikkeelle pannut voimansa on kaikki. Sä tiedät, kuinka sua rakastamme me kaikki. Sinun onnesi on meidän ja koko valtakunnan onni. Sillä vain siitä kaikki riippuu. Ja jos nyt sa olet tyytyväinen, niin on mun iloni suurin saada lämmitellä sun onnes päivänpaistehessa.
ALEKSEI. Kylliks' en löydä sanoja ma ilmaistaksein iloni, Sasha.
KIKIN. Säästäkin ne sille, ovella joka tuolla odottaa vain käskyäsi tulla luokses tänne.
ALEKSEI. No, laske hänet, — tuo! Sä joko tuot minulle elämän tai kuoleman.
KIKIN.
Sen käskyn tunsin, ennenkuin sen kuulin.
(Menee Afrosinjaa hakemaan.)
ALEKSEI. Näin koskaan tuntenut ma ole viel' en. Ihana voima virkistää mun mielen', kuin kevähällä leuto tuulonen, puhaltain sairaan heikon huoneesen.
AFROSINJA (tulee munkin kaapuun puettuna).
KIKIN (seuraa). Tsarevitsh! Luokses munkin toin. Mit' anoo hän sulta almua, jo muoto sanoo.
ALEKSEI.
Käsitän keinos. Rauhass' olla voin.