AFROSINJA. Niin se oli, hyvä mies, ennen, vaan ei ole enää.
ENSIMÄINEN. Kuulehan, tyttö, onko tuo totta, mitä ne hokevat, että nuo ulkomaalaiset laivat, joita tuolla satama täynnään on, kuljettavat täältä partoja Turkin maalle ja että niistä siellä laitetaan Turkin keisarille turkit ja patjoja hänen rouvilleen?
AFROSINJA. On kyllä. Ja niiltä, jotka eivät osaa pitää kieltään luisten lukkojen takana, lyödään päätkin poikki ja viedään paaville tuomisiksi naurispaistikkaina.
(Hyppää penkiltä ja juoksee vasemmalle).
TOINEN. Pilkkaapa jo taisi tyttö tehdä meistä miehistä.
ENSIMÄINEN. Mene ja ota tolkkua noista akkaväen puheista. — Lähdetään pois!
TOINEN. Eiköpä jo lie ruoka-aikakin, koska näin hiukaisee.
BAHMEOTOV (tullen oikealta). Kuulkaa, miehet, minnekä se tyttö joutui, joka tässä vast'ikään seisoi?
ENSIMÄINEN. Tyttö? Mikä tyttö?
BAHMEOTOV. Mikä? Se Vjasemskin maaorja, — Afrosinja.