TOINEN. Kuka sinä sitte olet?
ENSIMÄINEN. Ehkä lietkin itse tsarevna, konsa noin olet meheväkin?
AFROSINJA (purskahtaen nauruun). Makea on hunaja huulillasi. —
Katsokaa: nyt ne kääntyvät tännepäin.
ENSIMÄINEN. Eipäs vain anneta miehille lepoa — päivät pitkään komennetaan.
AFROSINJA. Eipähän se tsaari paljoa lepää itsekään. Aina on mukana joka paikassa.
TOINEN (naurahtaen). Vaan onpa ne pojat lystinnäköiset — ilman partaa.
Mille vain on vähän viiksen tynkää jätetty.
ENSIMÄINEN. No, niin ovat ihan, kuin meren takaiset apinat.
AFROSINJA. Katsokaa vain, ettei ne nuo teidänkin naamanne kohta kuorita sileiksi kuin lanttu, ell'ette tahdo partaveroa maksaa.
ENSIMÄINEN. Eipä tuo taida tähän maailman aikaan enää mikään mahdotonta olla. Kaikki on nyt vain ulkomaan mallin mukaan tehtävä.
TOINEN. Vaan Jumalan viljaa se on partakin. Ja se on synti, jos kuka sen leikkaa.