(Täyttää pöydällä olevat maljat,
jotka kaikki ottavat käsiinsä.)
DOLGORUKI.
Se tehkäämme!
Ja asiamme hänen kanssaan sitte
me ratkaiskaamme.
ALEKSEI ja IGNATJEV (tulevat).
VJASEMSKI. Sua tervehdimme, tsarevitsh Aleksei Petrovitsh. Kauan tsarevitsh eläköön! ("Eläköön"-huutoja.) Suvaitse ottaa käsistä Afrosinjan malja tää, tsarevitsh! Tytär mulle, leskelle, lapsettomalle on hän. Rakkahani vieraalle rakkaimmalle taloni parasta tarjoo.
ALEKSEI (ottaa maljan).
Kiitän sua, Nikifor
Kondratjevitsh! Ja kiitos, Afrosinja!
Juon teidän terveydeksenne, ja teidän,
te ystäväni, ruhtinaat, bojaarit!
(Juo.)
Niin, nyt oon seurassanne, — nyt oon teidän.
Niin olen onnellinen, että teidät
saan nähdä nyt, ja sinut, Afrosinja!
AFROSINJA (luo katseensa maahan).
ALEKSEI.
Panitko ovet lukkoon, isä Jakov?
IGNATJEV.
Tsarevitsh, kyllä.
ALEKSEI.
Katsohan, Nikifor
Kondratjevitsh, ett' ovet kaikki hyvin
on teljetyt.
VJASEMSKI. Saat olla huoleti, tsarevitsh! Kenkään meitä häiritä ei uskalla.