MUUT.
Tsaariksemme, niin!
ALEKSEI. No, hyvä, hyvä! Tsaariksenne kyllä rupean sitte. Minä lupaan sen. Ja sitte, kun ma tsaariks' olen tullut, niin kaikki teen mä, mitä tahdotten. Tai ei, te kaikki tehdä saatte, kaikki, mit' itse tahdotte. Mä, nähkääs, en rakasta käskeä ja hallita, en touhua ja puuhaa rakasta; asua kaupungissakaan en tahdo, vaan maalla, maalla. Sinne muuttaakin ma tahdon. Tuonne Kurovitskajaan — omalle tilalleni siirryn. Minä ja Afrosinja sinne muutamme, me yhdessä. Ja yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa me siellä sitte elämme yhdessä. Niin, Afrosinja?
AFROSINJA.
Tsarevitsh, niinkuin tahdot sa.
ALEKSEI. No, niin. Mut nyt, mun rakkaat ystäväni, nyt, kun minä jo oon päätökseni tehnyt ja teihin liittynyt, niin toimiminen on teidän puolestanne. Teidän nyt on päätettävä, miten tsaariksenne ma tulla voin. Siis menkää, neuvotelkaa ja päättäkää, ja päätöksenne sitte kun olen hyväksynyt, toimikaa! Niin, tuonne sivuhuoneeseen te menkää ja neuvotelkaa! Sillä aikaa täällä me Afrosinjan kanssa neuvotellaan.
LOPUHIN. Mut näinhän koko tästä asiasta ei tule mitään.
ALEKSEI. Tulee kyllä, eno, jos te vain päätätte. Te älkää olko niin kovin saamattomia. Ja tehkää nyt niin, kuin pyydän. Tehän sanoitten, ett' teihin luottaa voin. No?!
S. NARYSHKIN. Mitäs meidän on muuta tehtävä?…
VJASEMSKI. No, ruhtinaat, bojaarit, ehkä mennään?…
DOLGORUKI. Kun tsarevitsh niin käskee, niin…
ALEKSEI.
Ei, ruhtinas Vasili
Vladimiritsh, en minä käske; minä
vain pyydän teitä.