MENSHIKOV. Armollinen tsaari! On Bahmeotov, jonka sydän kyllä sen tytön teitä tutkii, juuri tuonut minulle sanan, että Afrosinja on Pietarista kadonnut ja kenkään ei tiedä, minne.
TSAARI.
Kuinka?!
MENSHIKOV. Suuri tsaari! Hatarat kovin viel' on liitokset tuon liiton: päivä niistä pilkistää. — Näät, tuskin puoliso tsarevitshin maan poveen oli kätketty, niin itse hän oitis riensi Kurovitskajaan suruaan siellä, muka, haihduttaakseen.
TSAARI.
Siis luulet: sinne myös…?
MENSHIKOV. En erehtyne, ett' Afrosinjakin on korjattu ajoissa sinne.
TSAARI. Mahdollista, että maneetti tuo nyt pojan sinne veti.
MENSHIKOV. Ja mahdollista, että vetovoiman tuon kanssa sinne siirtyneet on muut salaiset voimat.
TSAARI. Ovatko ne kaikki, pidoissa jotka silloin olivat Vjasemskin luonna, muistiin pantu, jotta minäkin vuorostani heidät saisin pitoihin kutsuttaa?
MENSHIKOV. Ei suinkaan sitä oo laiminlyöty. Luettelo täss' on!
(Antaa tsaarille nimiluettelon.)