TSAARI (silmäillen sitä).
Lopuhin — Gljebov — Kikin — isä Jakov —
Dubrovski ja Stsherbati — veljekset
Naryshkin — — Dolgoruki! Myös Vasili
Vladimiritsh?! Se oisko mahdollista?!
MENSHIKOV. Ei ilman aikojaan ois, suuri tsaari, sun suosikkias siihen merkitty. Ja mik' ei ole mahdollista ollut, voi mahdolliseks käydä.
TSAARI. Et siis tunne, mein Freund, tuon seuran keskustelua sen tarkemmin? Ja todisteita sulla ei ole muita?
MENSHIKOV. Valitettavasti ei vielä. Mutta ilmitulleet teot mun mielestäni, tsaari, selvempää puhuvat kieltä aina, kuni puheet, Salaankin jääneet. Sillä selvä kylliks' on, että toimivat tsarevitshin hyväksi he.
TSAARI (miettien). Siis lienee aika tullut, mä että vaatimuksen viimeisen lähetän pojalleni, muuten — — muuten — —
MENSHIKOV. Jo liian kauan, tsaari, on se tässä sun pöydälläsi allekirjoitustas odottamassa virunut.
TSAARI (Pöydän ääressä.)
Niin on.
(Lukien ääneen kirjeen lopun).
— — — "Sen tähden, niinkuin sinä haluat, on enää mahdotonta olla kala tai lintu, siis joko elämäsi muuta ja vilpittömästi koeta minulle kelvollinen perillinen olla taikka rupea munkiksi, sillä ilman sitä ei henkeni rauhaa saa, varsinkaan nyt, kun kivulloiseksi käynyt olen. Tämän saatuasi anna viipymättä vastaus joko kirjeellisesti taikka minulle itselleni päätöksesi suullisesti ilmoita. Ja ell'et sitä tee, niin menettelen kanssasi, kuin pahantekijän kanssa."
(Seisoo kotvan aikaa mietteissään).