MENSHIKOV (uhaten lyödä narria). Vait loruinesi, senkin pölkkypää!
NARRI (sukkelasti iskua väistäen, pujahtaa toiselle puolen pöytää). Ai-ai-ai-ai! Taisipa sattua ihan silmään, vaikka silmäkulmaan vain sihtasinkin.
MENSHIKOV (istuutuu pöydän ääreen). Käy käskemässä luutnantti Bahmeotov oitis puheilleni!
NARRI. Teidän Majesteettinne käskyä oitis noudatan, vaan uskallanko ensin alamaisimmasti pyytää Teidän Majesteettianne kaikkein korkeimmasti allekirjoittamaan tuon tärkeän paperin, joka tuossa pöydällä lepää.
MENSHIKOV (hypähtää istualtaan lyöden kämmenensä pöytään). Varo, epäsikiö, etten luitas ruhjo!
TSAARI (palaa ja rientää syleilemään Menshikovia). Mein lieber Freund! Suo tykkein paukkua ja soida kellojen ja ilotulten nyt räiskyä! On toivo täyttynyt: mun rakas puolisoni Katarina minulle pojan lahjoittanut on.
NARRI.
Hurraa!
(Syleilee takaapäin Menshikovia.)
MENSHIKOV. Suvaitse, tsaari, vastaan ottaa mun alamaisin onnentoivotukset tään riemutapahtuman johdosta!
NARRI (suudellen tsaarin kättä).
Ja minun myöskin.