KIKIN. Huoletta ole, Frosja! Pian palaa. Senaattoreilta, suosijoiltaan hän jäähyväiset nyt läksi ottamaan. Vain läheisimmät saattamassa muut tääll' ovat häntä.
AFROSINJA. Mut se vastaus, sanokaa, Aleksanteri Vasiljitsh, se eihän vielä tsaarillen oo viety?
KIKIM. Jumala varjelkohon! Tänäänhän tsaarinkin vasta saapui vaatimus.
AFROSINJA. Vaan vastaus se onhan kirjoitettu jo kuitenkin?
KIKIM. On kyllä. Mut sen vie tsaarillen Dolgoruki sitte, sitte, — kun aika on. Sen tautta meidän, näet, käpälämäkeen potkiakin täytyy ajoissa täältä nyt. Ja ennenkuin he sitte käpälilleen kerkiävät, niin ollaan me jo rajan tuolla puolla.
AFROSINJA.
Jos onnistuu se ai'e?
KIKIM. Tietysti, — kun tästä päästä se on kotoisin.
AFROSINJA. Tekö sen kirjeen tsaarillekin siis panitte kokoon?
KIKIM. Sitä varten löimme tsarevitshin kanss' yhteen viisaat päämme ja siitä syntyi se.
AFROSINJA. Mut todellako, tsarevitsh lupas munkiks ruveta?