KIKIN. Mikäs on luvatessa. Eihän lupa taloa hävitä. "Ei munkin myssy oo päähän kiinni naulattu", niin usein tsarevitshillekin oon sanonut. Ja luvata nyt täytyi. Matkalla, näät, tällä pelastettava on kaikki: hän, sinä, minä, koko asiamme. Ja sitte, ken sen vielä tietää, mitä voi maailmassa tapahtua. Näet: "jos niiksi tulee, etanakin juoksee". Näin oli kirjeen sisällys, jos kuulla sen tahdot, — niin ol' lyhyt, ponteva, ett' ulkoakin hyvin muistan sen:
'Armollisin isäni, hallitsija!
Kirjeenne, tämän kuun 19 päivänä kirjoitetun, sain samana aamuna, ja pitemmältä siihen sairauden takia en jaksa vastata. Haluan munkin säätyyn ruveta ja pyydän siihen armollista suostumustanne.
Orjanne ja kunnoton poikanne
Aleksei.'
No, eikös ole hyvin?
AFROSINJA. Kun ei tosi vain tulis lopuks tästä leikistänne.
KIKIN. Se jäljell' ainoa meill' oli keino ja siksi nyt…
AFROSINJA.
Hsh! Ajoa ma kuulen.
Tsarevitsh varmaan…
KIKIN.
Parahiksi saapuu.
(Kuunnellen portilla.)
Ivanin äänen kuulin. Ne ne ovat.