BAHMEOTOV. Piispa Dossifein ma luulen kirjeen saaneen, Gljeboville kun terveiset hän lähettänyt on tsarevitshilta. Mutta varmaa mitään ei, valitettavasti, ilmisaatu viel' ole.
TSAARI. Varmuutt' ei siis sieltäkään! — Mut mitä sanovat nuo läheisimmät, jotk' oivasti sa silloin ansaan sait? Ne kieltävätkö yhä vain? Vai etkö kysellyt, kidutellut heit' oo kylliks?
BAHMEOTOV. Parastain, armollinen tsaari, kyllä ma olen koetellut, mutta yhä vain mitään tietävänsä kieltävät. Suruissaan näyttävät he olevan.
TSAARI. Vai suruissansa?! Sen ma arvaan hyvin, kun kesken raukesivat kaikki tuumat! No, istukoothan, miettikööthän vielä! Paremman selon saadaksemme, mitä epäilty kirjeenvaihto tietää tuo, Pietari-Paavalin nyt linnassa he kaikki vuottakoot tsarevitshin paluuta! Pidettävä on se lauma kovassa kytkyessä, nään mä. Vielä siis heitä tutkistele! Tietämään enemmän ehkä tulevat ja ehkä käy iloisemmiks heidän kasvonsakin. Ma garnisoonin komendantiks sinut nimitän, Bahmeotov; samalla, sun uutten ansioittes tähden, sinut ylennän everstiksi. Toivon, että myös vasta yhtä hyvin toimes täytät.
BAHMEOTOV. Ylevä tsaari, suurest' armostasi sinua kiitän. Tahtos täyttäminen on mulle pyhä aina.
TSAARI.
Toimeen käy!
BAHMEOTOV (poistuu).
TSAARI.
Tolstoi ja Sheremetjev tulkoot sisään!
MENSHIKOV (viittaa ovelta).
Tolstoi ja Sheremetjev (tulevat).